Ihmisillä on joitain synnynnäisiä kykyjä, joita ei tarvitse opetella tai selittää. Refleksi vetää näpit irti kuumalta kiukaalta. Hajuaisti huomaa homehtuneen ruoan. Ilme kasvoillamme muotoutuu tunnetilan mukaan tahtomattamme.
Kukaan ei kuitenkaan syntyessään osaa lähettää sähköpostia. Jopa myyttiset diginatiivit ovat joskus ottaneet älypuhelimen näppeihinsä ensimmäisen kerran. Kyky selailla esimerkiksi verkkosivustoa on opittu taito jokaiselle.
Helppokäyttöisyys on johdonmukaisuutta
Lapset oppivat käyttämään jotain älypuhelimen sovellusta yrityksen ja erehdyksen kautta. Seuraava sovellus sisältää jo tuttuja elementtejä. Rasti sulkee asioita. Värikkäät nappulat ohjaavat eteenpäin. Punaiset asiat ovat varoituksia tai niistä palataan taaksepäin.
Samalla tavalla vaikkapa verkkokauppaan on juurtunut omat tutut käytännöt. Kun saavun uuteen kauppaan, tiedän, että jossain on ostoskori. On kassa-sivu, jonne syötän yhteystietoni. Maksan tilauksen verkkopankissa. Lopulta sähköpostiini putoaa tilausvahvistus.
Ei verkkokaupan käyttöliittymä silti itsessään ole mitenkään luonnollinen. Sen helppous piilee johdonmukaisuudessa. Pohjana toimii ruokakaupoista ja tavarataloista tutut käsitteet ostoskorista kassaan. Nämä löytyvät yleensä kaupasta toiseen samasta paikasta ja samalla nimellä.
Kenelle käyttöliittymä on johdonmukainen?
Johdonmukaisuus vaatii tietysti pohjatietoa. Jos uutta asiaa ei pysty yhdistämään mihinkään, sen merkitys jää hämäräksi. Koska kaikki verkkosivuihin liittyvä on opittua, kaikille varmasti yhteistä pohjatietoa ei ole.
Ajatellaan esimerkiksi hampurilaisvalikkoa, joka on kolmesta allekkaisesta viivasta koostuva ikoni, josta aukeaa valikko. Tottuneemmat internetin ja appien käyttäjät voivat hyvin päätellä sen merkityksen, kun se on siinä paikassa, jossa on tavallisesti valikko. Epävarmemmille käyttäjille ikonin merkitys ei ole selvää ja valikkoa ei välttämättä löydy lainkaan.
Tätä oppimiskynnystä voidaan madaltaa suunnittelussa. Esimerkiksi sen hampurilaisvalikon alapuolelle voidaan laittaa pieni ”Valikko”-teksti, jolloin ikonin merkistystä ei tarvitse arvailla. Suuri määrä selitetekstejä, infolaatikoita ja opasteita voivat kuitenkin tehdä käyttöliittymästä sekavan.
Kuinka nopeasti käyttöliittymä pitää oppia?
Älypuhelinten appien käyttöliittymissä on usein tarkoituksella oppimiskynnys, koska ne suunnitellaan päivittäiseen tai viikottaiseen käyttöön. Kun appi avataan ensimmäisen kerran, näytetään usein opastuskierros tai opetusvideo. Itse sovelluksen käyttöliittymä on mahdollisimman ytimekäs ilman selityksiä ja opasteita, jotta kymmenes tai tuhannes käyttökerta on häiriötön.
Auton ohjaamo ei varmasti aukene heti uudelle kuskille. Tekeekö se auton käyttöliittymästä huonon?
Verkkosivujen täytyy toimia yksiselitteisemmin, kuin appien tai ohjaamojen. Esimerkiksi verkkolehteen lukija päätyy sisällön perässä sosiaalisen median linkistä. Silloin sisällön täytyy ensin latautua parissa sekunnissa ja käyttöliittymä pitää tajuta heti. Lukemaan pitää päästä nyt. Autokoulun perusvaihe kestää monta viikkoa – verkkosivun käyttöön ei kaivata kurssia.
Käyttöliittymiä suunnitellaan, rakennetaan ja testataan viikkoja ja kuukausia. Suunnittelijalta vaaditaan valtavaa empatiakykyä katsoa sivustoa aina tuoreilla silmillä. Miltä valikko näyttää ensimmäistä kertaa sivustolle tulevasta? Miten etusivu palvelee vakioasiakkaita?
Mitä käyttäjät oikeasti etsivät?
Tavallinen ongelma yritysten ja organisaatioiden sivustoilla on, että asioita esitetään oman organisaation rakenteen mukaan. Kävijöillä on yleensä kuitenkin jokin ongelma tai selvitettävä asia, johon he etsivät ratkaisua. Tätä ratkaisua haetaan juuri ongelman nimellä eikä organisaation osastojen kautta.
Miltä käyttäjälähtöisyys sitten voisi näyttää? Kenties yllättävä taho, Verohallinto, on uudistanut käyttöliittymäänsä rohkeasti. Sisältö on todella jaettu asiakkaiden ongelmien mukaan. Päävalikko sisältää suoraan esimerkiksi sanat ”Auto” ja ”Verokortti”. Sivuston ulkoasu on hyvin hillitty, sillä sen tulee palvella myös yhtä hyvin esimerkiksi ikääntyneitä tai näkövammaisia.
Koska käyttöliittymän helppokäyttöisyyteen vaikuttaa väistämättä sisältö, empatiakykyä vaaditaan kaikilta sivustouudistukseen osallistuvalta. Täytyy siis asettua käyttäjän asemaan, jotta sivustoa ei rakenna vahingossa itselleen.
Miten käyttöliittymässä voi olla empatiaa?
Toimivan käyttöliittymän yhtenä perustana on siis se, ketä käyttäjät ovat. Sillä se, mikä on helppokäyttöistä, riippuu aina siitä kuka sivustoa käyttää. Siksi suunnittelijan pitää osata katsoa käyttöliittymää kohderyhmien silmillä. Tämä vaatii irrottautumista omasta asemasta.
Lopputuloksena syntyvä käyttöliittymän yhtenä perustana on kohderyhmät. Eri kohderyhmälle suunniteltu sivusto näyttää erilaiselta. Sen tiedot esitetään eri tavalla. Sivustolla liikutaan eroavasti.
Käyttäjien mielenmaisemaa ei tarvitse muuten arvailla yksin. Voit seurata käyttäjien liikkeitä analytiikkapalveluilla tai ottaa oikeita käyttäjiä esimerkiksi haastatteluun tai testaukseen. Tulosten ja vastausten tulkinta vaatii jälleen, arvasit oikein, empatiaa.
Käyttöliittymä ei voi koskaan olla luonnollinen, koska kaikki käyttöliittymät ovat opittuja. Se voi kuitenkin olla johdonmukainen ja helposti lähestyttävä, kun se suunnitellaan empatialla.
